Eri tieteenaloilla on omat aineiston keräämisen menetelmänsä. Esimerkiksi revontulia tutkitaan mittaamalla ionosfäärin sähkökenttiä ja verkkokeskusteluissa leviäviä tunneaaltoja seuraamalla keskustelupalstojen tunnesanoja.

Tässä tekstissä lähestyn aineiston keräämistä psykologian näkökulmasta, jolloin ihmisen mittaamisen erityispiirteet korostuvat. Tekstissä näkyy myös taustani kokeellisessa tutkimuksessa, sillä tarkastelen lähinnä määrällisiä menetelmiä. Laadulliset menetelmät mainitaan lyhyemmin.

Eri tieteenaloja yhdistää pyrkimys ilmiön mittaamiseen niin, että tulokset ovat toistettavissa ja yleistettävissä. Psykologiassa tämä pätee erityisesti määrällisiin menetelmiin. Psykologiassa erityishaasteena on ihmisen monimutkaisuus: kukin osallistuja tulkitsee tutkimustilanteen omalla tavallaan.

Psykologiassa aineistoa voidaan kerätä eri tavoin, esimerkiksi muistin toimintaa voi tutkia muistitehtävällä tai aivokuvantamismenetelmillä. Tutkija valitsee menetelmän, jonka hän olettaa parhaiten vastaavan tutkimuskysymykseen. Valintaan vaikuttavat myös käytännön asiat, kuten käytettävissä olevat laitteet ja tutkijan aikaisempi kokemus.

Tutkimus voidaan tehdä tutkimuslaboratoriossa tai todellisessa ympäristössä, esimerkiksi kauppakeskuksessa. Viimeksi mainittua kutsutaan kenttätutkimukseksi. Sen vahvuutena on tutkittavan ilmiön luonnollinen havainnointiympäristö. Laboratoriokokeiden vahvuus puolestaan on ilmiöön vaikuttavien tekijöiden tarkka kontrolli.

Kun aineistoa kerätään laadullisin menetelmin, osallistuja kertoo aiheesta vapaasti. Menetelmänä voi olla esimerkiksi haastattelu, jossa osallistuja kertoo kokemuksiaan. Haastattelu voi olla myös suunniteltu siten, että haastattelijalla on teemoja tai tarkkoja kysymyksiä. Muita laadullisia menetelmiä ovat esimerkiksi päiväkirjamenetelmä, jossa henkilö kirjaa tutkittavaan ilmiöön liittyviä kokemuksiaan, ja ryhmäkeskustelu, jossa osallistujat pohtivat aihetta yhdessä.

Laadullisen aineiston analyysissa tutkija tunnistaa ja tulkitsee aineistosta esiin nousevia teemoja. Laadullista aineistoa voi tarkastella tilastollisesti, esimerkiksi laskemalla teemojen frekvenssejä (Tilastokeskuksen tilastosanasto).

Määrällisissä menetelmissä aineisto koostuu numeroarvoista, jotka ovat esimerkiksi reaktioaikoja tai oikeiden valintojen määriä. Valtaosa psykologisesta tutkimuksesta on määrällistä tutkimusta.

Monissa tutkimuksissa käytetään sekä laadullisia että määrällisiä menetelmiä. Tällaiset yhdistelmätutkimukset ovat viime vuosina yleistyneet psykologiassa.

Havainnoinnissa tutkija tarkkailee ilmiötä joko tutkimuslaboratoriossa tai todellisessa ympäristössä. Jos tutkimuksen kohteet eivät tiedä olevansa tarkkailun kohteena, puhutaan piilohavainnoinnista. Jos tutkija osallistuu tutkimuksen kohteiden toimintaan, nimitetään sitä osallistuvaksi havainnoinniksi. Havainnoimalla voi kerätä sekä määrällistä että laadullista aineistoa.

Tutkijat halusivat selvittää, vaikuttaako puhelimen kanssa puuhailu lapsen ja vanhemman vuorovaikutukseen. He kirjasivat havaintonsa taulukkoon, jossa oli lista tarkkailtavista käyttäytymismuodoista. Listassa saattoi lukea esimerkiksi "Aikuinen puuhailee puhelimella" tai "Lapsi hakee aikuisen huomiota".

Tutkimusartikkeli: Tutkimusartikkeli: Are Parents Less Responsive to Young Children When They Are on Their Phones? A Systematic Naturalistic Observation Study. (Cyberpsychology, Behavior, and Social Networking).

Kyselylomaketta täyttäessään osallistuja kertoo esimerkiksi, kuinka samaa tai eri mieltä hän on tietystä asiasta tai arvioi jonkin kokemuksen voimakkuutta tai yleisyyttä. Kyselylomakkeen etuna on mahdollisuus lähettää lomake laajalle osallistujaryhmälle.

Kyselylomaketta käytettäessä on tärkeä selvittää, löytyykö tieteellisestä kirjallisuudesta valmis lomake. Vaikka oman kyselylomakkeen kehittäminen tuntuu houkuttelevalta, on hyvän lomakkeen kehittäminen vaikeaa. Tieteellisissä julkaisuissa toimivaksi todettu lomake on aina varmin vaihtoehto.

Unihalvaus on epämiellyttävä kokemus, jossa henkilö herää halvaantuneena ja voi kokea hallusinaatioita ja voimakkaita pelkotiloja. Tutkimuksessa selvitettiin eri kokemusten yleisyyttä Waterloo Unusual Sleep Experiences Scale -kyselylomakkeella, johon on listattu 18 outoa kokemusta. Osallistuja arvioi jokaista niistä 7-portaisella asteikolla, jossa nolla tarkoittaa, että hän ei ole koskaan kokenut sellaista, ja seitsemän, että hän kokee sellaisen useita kertoja viikossa. Tutkimukseen osallistui 5799 henkilöä.

Tutkimusartikkeli: Tutkimusartikkeli: Sleep paralysis episode frequency and number, types, and structure of associated hallucinations. (Journal of Sleep Research).

Kokeellisessa tutkimuksessa osallistuja tekee tehtävää, josta tallennetaan esimerkiksi reaktioaikoja tai virheiden määriä. Tutkimuksessa selvitetään sitten esimerkiksi virheiden määrän ja jonkin tutkijan hallittavissa olevan muuttujan, kuten huoneen valaistuksen välistä yhteyttä. Tutkijan hallinnassa olevia tekijöitä nimitetään riippumattomiksi muuttujiksi. Kokeessa mitattavaa ilmiötä taas nimitetään riippuvaksi muuttujaksi.

Visuaalisen haun kokeessa selvitetään, kuinka hyvin kuvio erottuu muiden kuvioiden joukosta. Voit itse kokeilla tällaisen kokeen tekemistä psytoolkit.org-sivustolla. Kokeessa riippumattomia muuttujia on kaksi. Ensinnäkin muutetaan kuvion erottelevaa tekijää, joka on tässä kokeessa T-kirjaimen väri ja asento. Toinen riippumaton muuttuja on kuviojoukon koko. Kohdekuvio löytyy helposti neljän kuvion keskeltä, mutta entä jos ympärillä onkin 19 kuviota? Riippuva muuttuja on reaktioaika, joka kasvaa tehtävän vaikeutuessa. Sivusto näyttää kokeen lopuksi reaktioajan eri kuviomäärillä.

Kotikoneella visuaalisen haun koe on altis häiriömuuttujille. Käyttäjien tietokoneet ovat erilaisia ja kodin valaistus voi vaihdella. Lisäksi yksi tekee kokeen omassa huoneessaan ja joku toinen taas kahvilan meluisassa ympäristössä.

Laboratoriossa häiriömuuttujista pyritään pääsemään eroon luomalla mahdollisimman kontrolloitu tilanne. Esimerkiksi näyttö kalibroidaan, valaistus määritellään tarkasti ja häiritsevien äänten pääseminen tilaan estetään.

Kokeellisessa tutkimuksessa käytetään myös fysiologisia menetelmiä, joilla mitataan osallistujan elimistön toiminnan muutoksia. Aivoissa tapahtuvia muutoksia mitataan aivotutkimusmenetelmillä, kuten aivosähkökäyrällä (EEG) tai magnetoenkefalografialla (MEG). Muita fysiologisilla menetelmillä mitattavia asioita ovat esimerkiksi kasvolihasten aktivoituminen, käsien hikoilu, sydämen lyönnit ja silmien liikkeet. Usein tutkimuksissa yhdistetään käyttäytymistä ja fysiologiaa mittaavia menetelmiä.

Koska tutkimuksen tulosten halutaan kuvaavan laajojen ihmisjoukkojen ominaisuuksia, olisi tärkeää saada mahdollisimman suuri joukko osallistujia. Käytännön syistä osallistujamäärää on kuitenkin rajattava. Tätä rajattua joukkoa nimitetään otokseksi. Otos on edustava, jos se edustaa tarkasti tutkimuskohteena olevan laajemman ihmisjoukon ominaisuuksia. Jos tutkimuksessa esimerkiksi halutaan selvittää lukiolaisten kokemuksia etäkoulusta, edustava otos koostuisi lukioiden opiskelijoista, joiden joukko vastaa ominaisuuksiltaan lukio-opiskelijoita keskimäärin esimerkiksi sukupuolijakauman osalta.

Toisaalta yliopistoon hakeutuneet saattavat muodostaa monilla tavoin yhtenäisen joukon, joka ei edusta muuta väestöä. Esimerkiksi opiskelijoiden arvomaailma on PLoS One -lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan keskimäärin erilainen kuin muulla väestöllä ja saattaa myös vaihdella opiskelualan mukaan. Myös nuorten aikuisten kognitiiviset prosessit, kuten muisti, toimivat eri tavalla kuin iäkkäämmillä, todetaan Frontiers in Psychology -lehdessä julkaistussa artikkelissa.

Otoksen koon tulee olla riittävän suuri, jotta tutkimuksen voima olisi riittävä. Sopiva otoskoko riippuu mitattavasta ilmiöstä ja aineiston keräämisen tavasta. Yleispätevää sääntöä otoskoosta ei ole.

Otoskoosta saa vinkkejä tutustumalla aikaisempaan kirjallisuuteen, josta selviää, millaista otosta tutkimuksessa on yleensä käytetty. Sopivaa otoskokoa voi arvioida myös tilastollisesti, ja verkosta löytyy otoskokolaskimia.

Tutkijan on noudatettava ihmiseen kohdistuvan tutkimuksen eettisiä periaatteita. Näitä ovat ihmisarvon, itsemääräämisoikeuden, kulttuuriperinnön ja luonnon monimuotoisuuden kunnioittaminen. On huolehdittava, että osallistujille ei aiheudu riskejä, vahinkoja tai haittoja.

Tämä kerrotaan suostumuslomakkeessa, jonka osallistuja allekirjoittaa ennen tutkimusta. Suostumuslomakkeessa kerrotaan tutkimuksen tarkoitus yleisellä tasolla. Liian tarkkaa kuvausta kokeen kulusta ei kannata antaa, koska se saattaisi vaikuttaa osallistujan käyttäytymiseen kokeessa (ohjeita tutkijalle tutkittavien tiedottamiseen Jyväskylän yliopiston sivustolla).

Tutkimuksen loputtua järjestään jälkipuinti, jossa tutkija juttelee osallistujan kanssa. Näin varmistutaan, että tutkimus on sujunut hyvin. Tässä vaiheessa tutkija voi myös kertoa enemmän kokeensa tarkoituksesta. Jos koeasetelmaan on sisältynyt koehenkilön harhauttamista, on harhauttamisen syy selitettävä.

Kyselylomaketutkimuksessa jälkipuinti voi olla osallistujalle lähetettävä sähköposti tai kirje, jossa kokeen tarkoitus kerrotaan ja osallistujalle tarjotaan mahdollisuus ottaa tutkijaan yhteyttä.

Ihmistieteiden eettiset periaatteet ja tietosuojaan liittyvät kysymykset on kuvattu Tutkimuseettisen neuvottelukunnan ohjeessa. Tutkimuseettisen neuvottelukunnan ohjeessa Ihmiseen kohdistuvan tutkimuksen eettiset periaatteet ja ihmistieteiden eettinen ennakkoarviointi Suomessa..

Aineistoa kerättäessä henkilötiedoista on huolehdittava tarkasti. Henkilötietoja saa kerätä vain tiettyä tarkoitusta varten ja lisäksi saa kerätä vain ne henkilötiedot, joita todella tarvitaan. Ennen tutkimusta osallistujille on kerrottava henkilötietojen käsittelystä ja heidän oikeuksistaan. Tietosuojavaltuutetun toimiston sivustolla määritellään, mitkä kaikki ovat henkilötietoja.

Osallistujien yksityisyys on varmistettava. Pseudonymisointi tarkoittaa, että tietoja ei voida yhdistää henkilöön. Käytännössä tämä tarkoittaa, että osallistujat tunnistetaan koodinumerolla. Lisätiedot, joiden avulla koodi voidaan yhdistää henkilöön, on säilytettävä tietoturvallisesti erillään henkilötiedoista.

Anonymisointi tarkoittaa aineiston muokkaamista niin, että yksilö ei ole tunnistettavissa. Tämä toteutuu esimerkiksi julkaisemalla ainoastaan useita osallistujia käsittävä keskiarvo.

Kun henkilötietoja ei enää tarvita, ne on hävitettävä huolellisesti, muistuttaa Tietosuojavaltuutetun toimisto..

Tietosuojavaltuutetun toimiston sivuilla on ohjeita Tietosuojavaltuutetun toimiston sivuilla on ohjeita tutkimukseen liittyvästä tietosuojasta.