Tieteellinen tutkimus perustuu tieteellisen menetelmän hallintaan. Hallinta tarkoittaa tutkimuksen ongelmanasettelun, tutkimusstrategian, aineiston hankinta- ja analyysimenetelmien sekä tieteenfilosofisten suuntausten tuntemusta. Tiedon tuottaminen ei siis ole pelkästään aineiston keräämistä ja analysoimista, vaan tutkija nimenomaan tuottaa aktiivisesti tietoa omalla toiminnallaan.

Kuvaan seuraavaksi lyhyesti, millaisia pohdintoja tiedon tuottamiseen ja menetelmän valintaan liittyy minun alallani, monitieteisellä kasvatustieteen kentällä.

Ongelmanasettelu alkaa tyypillisesti tutkimuskohteena olevan ilmiön hahmottamisesta. Tutkimus saattaa lähteä liikkeelle jostakin yksittäisestä havainnosta. Esimerkiksi siitä, että joidenkin oppilaiden on ikäisiään vaikeampi suoriutua annetuista koulutehtävistä tai siitä, että psykiatristen diagnoosien määrä lasten ja nuorten keskuudessa on kasvanut. Seuraavassa vaiheessa tutkija rajaa tutkimuskohteensa tarkemmin muotoilluiksi tutkimuskysymyksiksi.

Tutkija kytkee tutkimuskysymyksensä aikaisempaan tutkimustietoon ja aiheeseen liittyvään teoriaan. Samalla tutkija valitsee näkökulmansa ja käsitteet, joiden kautta hän lähestyy tutkimusongelmaa. Se luo tutkimukselle tulkintakehyksen, joka vaikuttaa siihen, millaista tietoa tutkittavasta ilmiöstä tuotetaan ja millaisen tiedon tuottaminen jää tutkimuksen ulkopuolelle.

Esimerkiksi tutkittaessa oppilaiden opettajaa vastustavaa käyttäytymistä oppitunnilla saadaan hyvin erilaista tietoa riippuen siitä, mistä tulkintakehyksestä käsin sitä lähestytään. Jos käytetään lähtökohtana vaikkapa käyttäytymispsykologian opitun käyttäytymisen näkökulmaa tai sosiologian alakulttuuriteorioita, tulos on erilainen. Valittu teoria auttaa selittämään, ymmärtämään, tulkitsemaan tai perustelemaan tutkittavasta ilmiöstä tehtyjä havaintoja tietystä näkökulmasta käsin.

Tutkimusstrategialla tarkoitetaan tutkimuksen toteuttamista ohjaavia periaatteita. Kyse on tutkijan tai tutkimusryhmän tekemistä valinnoista, jotka liittyvät tiedon tuottamisen tapoihin niin teorian kuin käytännönkin tasolla.

Laajimmillaan tutkimusstrategiset valinnat kohdistuvat siihen, onko tutkimus määrällinen (kvantitatiivinen), laadullinen (kvalitatiivinen), monimenetelmäinen vai teoreettinen.

Määrällinen tutkimus pyrkii tutkimuskohteen kuvaamiseen ja tulkitsemiseen tilastojen ja numeeristen tulosten perusteella. Määrällisessä tutkimuksessa käytetään tyypillisesti erilaisia laskennallisia ja tilastollisia analyysimenetelmiä. Siinä ollaan tavallisesti kiinnostuneita vertailuista, säännönmukaisuuksista ja muuttujien välisistä yhteyksistä.

Laadulliselle tutkimukselle ominaista taas on tutkimuskohteen ominaisuuksien, kokemusten tai merkitysten kuvaaminen ja tulkitseminen analysoimalla erilaisia, tyypillisesti ei-numeerisia aineistoja.

Monimenetelmätutkimuksessa käytetään nimensä mukaisesti erilaisia määrällisiä ja laadullisia menetelmiä ja tehdään niiden avulla kohteesta erilaisia toisiaan tukevia tulkintoja.

Teoreettinen tutkimus puolestaan pyrkii luomaan tutkimuskohteesta käsitteellisiä malleja ja rakenteita sekä selittämään sitä aiemman tutkimuskirjallisuuden valossa.

Edellä mainittujen strategioiden sisälle mahtuu useita erilaisia tapoja toteuttaa tutkimusta ja tuottaa tietoa.

Pitkittäistutkimuksessa ollaan kiinnostuneita tietyn aikavälin muutoksista tutkittavassa ilmiössä. Siinä analysoidaan esimerkiksi muutoksiin vaikuttaneita tekijöitä sekä muutosten seurauksia. Esimerkiksi vuonna 2018 Early Child Development and Care -lehdessä julkaistussa suomalaistutkimuksessa seurattiin neljän vuoden ajan biologisten ja ympäristötekijöiden vaikutusta alle kolmivuotiaana varhaiskasvatuksessa aloittaneiden lasten oppimiseen ja kehittyvään stressinsäätelyyn.

Poikittaistutkimuksessa taas ei olla kiinnostuneita muutoksesta, vaan tutkittavan ilmiön tilanteen selvittämisestä valittuna ajankohtana. Vuosittain julkaistava, nuorten arvoja ja asenteita mittaava Valtion nuorisoneuvoston Nuorisobarometri on esimerkki poikittaistutkimuksesta.

Survey-tutkimuksella selvitetään tutkittavan ilmiön yleisyyttä, esiintyvyyttä, vuorovaikutusta tai jakautumista kiinnostuksen kohteena olevassa ihmisjoukossa kysely- tai haastattelumenetelmin. Sillä pyritään yleistettävyyteen edustavan satunnaisotannan keinoin. Edellä mainittu Nuorisobarometri toimii esimerkkinä myös survey-tutkimuksesta: kyseessä on siis poikittaistutkimus, joka toteutetaan kyselyiden keinoin.

Tapaustutkimuksella pyritään tuottamaan yksityiskohtaista tietoa valitusta, selkeästi rajatusta tapauksesta tai ilmiökokonaisuudesta kontekstissaan. Tutkittava tapaus riippuu tieteenalasta ja tutkimuksen tarkoituksesta. Esimerkki tapaustutkimuksesta on tiettyihin oppilaisiin kohdistetun käyttäytymisen tukimallin vaikutusten tutkiminen (Jyväskylän yliopiston väitöskirja). Tapaustutkimusta edustaisi myös tutkimus, jossa seurataan strategisen muutoksen läpiviemistä jossakin organisaatiossa. Sellainen voisi liittyä esimerkiksi siihen, että yritys siirtää ohjelmistotuotteensa pilveen, jolloin se tarjoaa tuotettaan fyysisen ohjelmiston sijaan palveluna.

Toimintatutkimuksen tarkoitus on vaikuttaa tutkimuskohteeseen kehittämällä ja parantamalla sitä. Toimintatutkimuksessa yhdistyy tieteellisyys ja käytännöllisyys, sillä siihen liittyvä vaikuttaminen ja kehittäminen perustuvat aiempaan tutkimustietoon ja/tai teoriaan. Esimerkki toimintatutkimuksesta on tutkimus, jossa kehitettiin työyhteisön hyvinvointia (Lapin yliopiston väitöskirja)

Kokeellisessa tutkimuksessa tutkija luo kontrolloidun ympäristön tai tilanteen, jossa hän pystyy säätelemään tutkittavaan ilmiöön liittyviä tekijöitä. Siten hän pyrkii tutkimaan tekijöiden vaikutusta toisiinsa ja niiden välisiä syy-seuraussuhteita. Puhtaasti kokeellinen tutkimus on mahdollista tehdä vain kontrolloiduissa olosuhteissa. Kvasikokeellisessa tutkimuksessa tutkija ei pyri eikä kykene kontrolloimaan kaikkia ilmiöön liittyviä tekijöitä. Esimerkiksi kvasikokeellisessa tutkimuksessa suomalaistutkijat selvittivät, kuinka kvasikokeellisessa tutkimuksessa suomalaistutkijat selvittivät, kuinka yhteistoiminnallisen digitaalisen oppimisympäristön käyttö vaikutti sairaanhoitajaopiskelijoiden opiskeluun (Nordic Journal of Nursing Research)

Vertailevassa tutkimuksessa hahmotetaan tutkimukseen valittujen tapausten yhtäläisyyksiä ja eroja. Vertailun kohteena voivat olla esimerkiksi erilaiset prosessit tai maantieteellisesti rajautuneet yksiköt. Vertailun perusteena on, että valitut yksiköt ovat perustellusti vertailukelpoiset. Esimerkiksi Suomen ja joidenkin Yhdysvaltojen osavaltojen koulujärjestelmien vertailu keskenään on helpommin perusteltavissa kuin Suomen ja koko Yhdysvaltojen koulujärjestelmien vertailu. Esimerkkinä näiden maiden välisestä vertailevasta tutkimuksesta toimii suomalaistutkimus erityisopetuksen ja pedagogisen tuen toteutusta ohjaavien säädösten vertailusta (Learning Disability Quarterly)

Etnografisessa tutkimuksessa tutkija havainnoi ihmisiä ja heidän toimintaympäristöjään sekä ihmisten toimintaa niissä. Tutkimusstrategian tarkoituksena on kuvata ja ymmärtää kokonaisvaltaisesti tutkimuskohdetta, kuten arkipäivän rasismin ilmenemistä koulun monikulttuurisissa luokissa (Nuorisotutkimusseuran julkaisu aiheesta). Tutkija on tyypillisesti itse paikalla toimintaympäristössä, ja hänen roolinsa voi vaihdella aktiivisesta toimijasta passiiviseen havainnoijaan.

Diskurssitutkimuksessa tutkitaan merkitysten rakentumista ihmisten, instituutioiden ja kulttuurin välisessä vuorovaikutuksessa. Se tutkii muun muassa, kuinka kielenkäytön tavoilla sekä muilla merkkijärjestelmillä (esim. eleet, symbolit) tuotetaan sosiaalista todellisuutta, ylläpidetään tiettyä sosiaalista järjestystä, oikeutetaan sorron mekanismeja ja myös mahdollisestaan sosiaalinen muutos. Diskurssitutkimuksen kohteena voivat olla esimerkiksi sellaiset kulttuuriset merkityksenannot varhaiskasvatuksen pedagogisissa asiakirjoissa (pdf-artikkeli aiheesta lehdestä British Journal of Sociology of Education) tai psykiatrian diagnoosiluokituksissa (pdf-artikkeli aiheesta lehdestä Disability and Society), jotka luovat käsitystä siitä, että tietynlaiset olemisen ja tekemisen tavat ovat poikkeavia, ja siten ylläpitävät ”normaaliuden” kapeita rajoja.

Kriittinen tutkimus ohjaa kyseenalaistamaan tutkimuskohteessa ilmeneviä rakenteita ja prosesseja. Pyrkimyksenä on epäkohtien perusteltu osoittaminen ja pyrkimys parempien rakenteiden ja järjestysten tuottamiseen. Esimerkiksi sellaiset yhteiskunnalliset rakenteet, jotka tuottavat binaarisia ihmiskäsityksiä (esim. heteronormatiivisuus) tai piilorasismia voivat olla kriittisen tutkimuksen kohteina. Tuuli Kurjen väitöskirja pääkaupunkiseudun maahanmuuttopalveluista pääkaupunkiseudun maahanmuuttopalveluista on hyvä esimerkki jälkimmäisestä. Kyseinen väitöskirja on myös esimerkki niin etnografisesta kuin diskurssitutkimuksestakin.

Historiatutkimus kohdistuu tutkittavan ilmiön, prosessin tai asian merkityksen, vaiheiden tai ominaisuuksien syvälliseen selvittämiseen tietyn määritellyn ajanjakson rajaamassa tilanteessa ja ympäristössä. Antti Saaren väitöskirja suomalaisen kasvatuksen tutkimuksen vaiheista 1900-luvun alusta 1970-luvulle suomalaisen kasvatuksen tutkimuksen vaiheista 1900-luvun alusta 1970-luvulle on esimerkki kriittisen historian tutkimuksesta kasvatuksen kentällä.

Narratiivinen tutkimus on kiinnostunut ihmisten kertomuksista tutkimuskohteesta tai siitä, millaisena kertomuksena tutkimuksen kohde yhteiskunnassa tai kulttuurissa esiintyy. Tutkimuskohteena voi olla muun muassa ihmisen kokemus, toiminta tai jokin ilmiö. Esimerkiksi oppilaiden kokemusperäiset kertomukset opettajiensa käyttämistä luokanhallintamenetelmistä (artikkeli lehdessä Teaching and Teacher Education) voivat olla narratiivisen tutkimuksen kohde.

Fenomenologinen tutkimus keskittyy ihmisten kokemuksiin ja aistihavaintoihin ympäröivästä maailmasta ja siihen, miten ihmiset hahmottavat todellisuutta niiden pohjalta. Tutkimuskohteena voi olla tutkijan oma tai toisten kokemusperäisen ymmärryksen muodostuminen. Tutkija lähestyy kohdettaan ilman ennakko-oletuksia. Veli-Matti Värrin filosofinen väitöskirja vanhempien näkökulmasta siihen, mitä tarkoittaa hyvä kasvatus vanhempien näkökulmasta siihen, mitä tarkoittaa hyvä kasvatus, on yksi esimerkki fenomenologisesta tutkimuksesta. Väitöskirjan lähtöoletus on, että huolimatta yhteiskunnan pyrkimyksestä ohjata kasvatuksen tavoitteita, lopullista vastausta hyvästä kasvatuksesta ei voi antaa, koska kasvatuksen osapuolet ovat toisilleen ainutlaatuisia.

Yksikään yllä listaamistani strategioista ei ole tutkimusmenetelmä itsessään, vaan niitä voi toteuttaa erilaisin määrällisin, laadullisin tai monimenetelmällisin keinoin. Poikkeuksena etnografinen tutkimus, joka on aina laadullista.

Aineistonhankintamenetelmä on syytä valita niin, että se on tarkoituksenmukainen ja sopii yhteen ongelmanasettelun kanssa. Tutkimusaineisto on tiedon tuottamisen väline. Ilman tutkijan toimenpiteitä se on kuitenkin pelkkää aineistoa. Harvoin jos koskaan se sellaisenaan kuvaa tutkittavaa ilmiötä.

Tyylillisesti aineiston voi jakaa luonnolliseen aineistoon ja tutkimuksen synnyttämään aineistoon. Luonnollinen aineisto on olemassa tutkimuksesta riippumatta, tutkimuksen synnyttämä taas juuri tutkimusta varten.

Luonnollisia aineistoja ovat esimerkiksi tutkimuslaitosten, yritysten ja yhteisöjen tuottamat dokumentit ja muistiot; sosiaalisen ja uutismedian kuva-, video- ja tekstiaineistot; erilaiset kulttuurihyödykkeet (esimerkiksi musiikki, valokuvat ja kirjallisuus); toimintakäytänteet ja vuorovaikutustilanteet, joihin tutkija ei vaikuta; erilaiset esineet ja tavarat sekä esimerkiksi Tilastokeskuksen tai Kansaneläkelaitoksen keräämät viralliset tilastot ja rekisteriaineistot.

Tutkimuksen synnyttämiä aineistoja taas ovat esimerkiksi tutkijan kirjoittamat kenttämuistiinpanot; haastattelut; kyselylomakkeet; tutkimusta varten pyydetyt tekstiaineistot, kuten kokemuksiin perustuvat tarinat, ja tutkimusta varten luoduissa tilanteissa kerätyt aineistot, kuten erilaiset testien ja mittausten tulokset.

Aineistonhankintasuunnitelmaa tehdessään tutkija tekee myös perusteltuja valintoja tutkimuksen yleistettävyydestä tai edustavuudesta. Kysymykset tulosten tilastollisesta yleistettävyydestä kuuluvat määrälliseen tutkimustraditioon, kun taas laadullisen tutkimustradition piirissä käytetään termiä teoreettinen edustavuus, joka tarkoittaa, että tutkittu tapaus tai tapaukset voidaan perustellusti mieltää esimerkkinä yleisestä.

Aineiston analyysimenetelmät voidaan jakaa karkeasti laadullisiin ja määrällisiin menetelmiin. Menetelmien kirjo on suuri, ja niiden valintaan vaikuttavat tutkimuksen ongelmanasettelu sekä tutkijan valitsemat tieteenfilosofiset lähtökohdat. Tietynlaisten ongelmien tai tutkimuskysymysten ratkaisuun on mielekästä valita tietynlaiset analyysimenetelmät.

Jos esimerkiksi halutaan tutkia vaikutusta, kuten tietyn pedagogisen tukimenetelmän vaikutusta luokan tai oppilaan oppimiseen, tulee tutkimusstrategiaksi valita kokeellinen tutkimus. Koska oppimista koskevissa tutkimusasetelmissa ei voida kontrolloida kaikkia siihen vaikuttavia tekijöitä, on kyseessä kvasikokeellinen tutkimusasetelma. Tällaisessa tutkimuksessa tutkimusaineisto sekä analyysimenetelmät ovat määrällisiä. Vaikutusta ei ole mielekästä tutkia laadullisten tutkimusstrategioiden avulla.

Tieteenfilosofiset suuntaukset edustavat erilaisia, toisistaan eriäviä käsityksiä siitä, millainen tutkittavaa ilmiötä koskeva tieto on oikeaa tietoa, mitä ja miten ihminen voi tietää asioista sekä mitä on todellisuus ja millaiset asiat ovat todellisia.

Esimerkkinä vastakkaisista tieteenfilosofisista suuntauksista toimivat realismi ja relativismi. Realismissa korostuu käsitys tiedosta ainakin jokseenkin objektiivisena ja tutkijasta riippumattomasti olemassa olevana ilmiönä, kun taas relativismi korostaa tiedon muodostumisen suhteellisuutta ja tutkijan roolia tiedon tuottajana – ei tiedon löytäjänä. Käytännön esimerkkinä tästä toimikoon käsitys sukupuolesta: sukupuolen biologinen määritelmä edustaa realistista tieteenfilosofiaa, sukupuolen sosiaalinen määritelmä taas relativistista tieteenfilosofiaa.

Tutkijan tieteenfilosofinen lähtökohta vaikuttaa menetelmävalintojen taustalla ja ohjaa tutkijan toimintaa aina tutkimusstrategian valinnasta analyysin toteuttamiseen ja johtopäätösten tekemiseen.