Edellisessä luvussa perehdyttiin tiedonhakuun ja lähteiden arvioimiseen. Tieteellistä tietoa julkaistaan esimerkiksi vertaisarvioiduissa artikkeleissa. Tässä luvussa esitellään erilaisia tieteellisiä tekstejä sekä tutkimusartikkelin rakennetta. Artikkelien lukeminen helpottuu, kun tietää, miten ne rakentuvat.

Tässä käsitellään tieteellisten tekstien laajasta joukosta niitä, jotka tulevat korkeakouluopiskelijalle tutuimmiksi opintojen aikana: tieteelliset esseet, opinnäytetyöt (esimerkiksi gradut ja väitöskirjat) sekä artikkelit.

Niitä kaikkia yhdistää

• tieteellinen kielenkäyttö (esimerkiksi selkeys ja asiallisuus)

• argumentaatio eli väitteiden ja tulkintojen perustelu

• viittaaminen muihin teksteihin sekä

• tieteelliselle tekstille ominainen rakenne.

Tieteellisen tekstin rakenteesta ja viittauskäytännöistä puhutaan tarkemmin kurssin viidennessä osiossa Raportointi ja lähteiden käyttö. Siksi niitä ei käsitellä vielä tässä kovin yksityiskohtaisesti.

Tieteellisen tekstin kirjoittajaa ja lukijaa yhdistää tieteeseen olennaisesti kuuluva kriittisyyden periaate. Tutkimus rakentuu kriittiselle ajattelulle, jossa mitään ei oteta annettuna. Kirjoittaja tarkastelee kriittisesti omaa tutkimuskohdettaan, mutta myös käyttämiään lähteitä sekä omaa tutkimustaan. Lukija lukee tieteellistä tekstiä arvioiden sitä monella tapaa: hän etsii väitteille perusteluja, arvioi tutkimuksen merkittävyyttä ja sitä, miten hyvin teksti onnistuu tutkimuksen raportoinnissa. Kriittistä lukuprosessia käsitellään tarkemmin tämän kurssin neljännessä osiossa Tutkimustulokset ja niiden havainnollistaminen.

Tieteellisen tekstin eri lajeja erottavat toisistaan muun muassa tekstin laajuus, tarkoitus sekä kohdeyleisöt. Tieteellinenkin teksti kirjoitetaan aina jollekin yleisölle; se on viestintää tutkijoilta erityisesti muille akateemisen yhteisön jäsenille, mutta myös muille mahdollisille erityisyleisöille, kuten päättäjille, toimittajille tai jonkin toimialan yrityksille.

Tieteellisen artikkelin kohdeyleisö, ainakin jos artikkeli kirjoitetaan englanniksi kansainväliseen julkaisuun, mielletään helposti varsin laajaksi. Voidaan ajatella, että artikkeli on suunnattu kaikille tietyn tieteenalan piirissä toimiville tutkijoille, mutta todennäköisimmin kirjoittajan mielessä ovat erityisesti muut samaa ilmiötä tai aihetta tutkivat. Hän osallistuu siten artikkelillaan tietyn alan tutkimuksesta käytävään keskusteluun.

Mitaltaan artikkeli, yleensä 5 000 – 8 000 sanaa, on varsin lyhyt ja edellyttää kirjoittajaltaan tiukasti aiheessa pysymistä ja tiivistä rajausta. Tutkimuksesta ei voi kertoa kaikkea, vaan pitää valita ja tiivistää. Artikkeli katsoo tehtyä tutkimusta tietystä näkökulmasta, joka rajaa tarkastelua usein tutkimusta suppeammaksi. Yhdestä tutkimuksesta voi siten kirjoittaa montakin artikkelia, sillä kokonaista tutkimusta on vaikea mahduttaa artikkelin määrämittaan.

Tutkimusartikkelissa esitetään rajallinen määrä tutkimuskysymyksiä ja vastataan niihin. Artikkelin tavoitteena on yleensä esittää uutta tutkimustietoa. Katsausartikkeli eli review-artikkeli taas koostaa jostakin aiheesta tehtyä aiempaa tutkimusta yhteen eli luo katsauksen siihen, mitä aiheesta on aiemmin tutkittu ja kokoaa yhteen aiemman tutkimuksen tuloksia. Tutkimuksen tai opinnäytetyön tekeminen onkin usein hyödyllistä aloittaa lukemalla jokin aiheeseen liittyvä katsausartikkeli.

Artikkeliin verrattuna opinnäytetyöt ovat hyvinkin laajoja. Niissä on tilaa taustoittaa ja pohdiskella. Opinnäytetyön tavoite on osoittaa tekijänsä oppimisprosessi, ja sen kohdeyleisö voi olla hyvinkin pieni, ehkä vain työn tarkastaja tai työtä sen eri vaiheissa kommentoiva vertaisryhmä. Toisaalta gradut ja väitöskirjat voivat myös olla tutkimuksia aiheista, joita ei välttämättä vielä ole ainakaan laajalti tutkittu. Siksi ne saattavat herättää laajempaakin kiinnostusta.

Yliopistojen sivustoilla on lista siellä tehdyistä väitöstutkimuksista. Sitä kautta pääsee lukemaan väitöskirjoja. Esimerkki: Itä-Suomen yliopistossa julkaistujen väitöskirjojen luettelo

Tieteellinen essee tuo muita edellä mainittuja tekstejä vahvemmin esiin myös kirjoittajan, joka esseessä tarkastelee aihettaan pohdiskelevalla, ehkä persoonallisellakin tyylillään. Esseessä kirjoittaja voi tuoda esiin omia havaintojaan ja kokemuksiaan, unohtamatta kuitenkaan tieteelliseltä tekstiltä vaadittavaa perustelemista, selkeyttä ja muihin teksteihin viittaamista.

Tieteellisessä tekstissä rakenne on tärkeä. Se on vakiintunut palvelemaan lukijaa: lukija pidetään tekstin matkassa mukana. Hänelle esitellään aluksi, mistä tekstissä on kyse, ja hänelle kerrotaan, mitä tekstin edetessä on luvassa. Lopuksi kerrataan vielä, mihin päädyttiin ja miten sinne tultiin.

Kiireinen lukija löytää hakemansa tiedon tiivistettynä jo tekstin alun abstraktista eli tiivistelmästä. Tiivistelmä noudattelee tekstin rakennetta: siinä taustoitetaan tarkastelun kohteena oleva aihe tai ilmiö ja sen taustat, esitellään tutkimuksen keskeiset käsitteet ja tutkimuskysymykset sekä kerrotaan tutkimustulokset. Tiivistelmä on kuin kartta, joka avaa tekstin keskeiset kohdat lukijan eteen. Tiivistelmän perusteella lukijan tulisi pystyä päättelemään, onko teksti hänelle olennainen ja kannattaako hänen lukea se kokonaan. Vastaako artikkeli hänen tiedontarpeeseensa?

Teksti alkaa johdannolla, joka sananmukaisesti johdattelee lukijan aiheeseen. Mistä on kysymys, millaiseen taustaan tai ilmiökenttään teksti liittyy? Johdannosta lukija saa myös ymmärryksen siitä, mitä tekstissä tullaan käsittelemään ja missä järjestyksessä. Parhaimmillaan tekstin kirjoittaja herättää lukijan kiinnostuksen avaamalla lukijan silmien eteen aiemman tutkimuksen ja teorioiden kentän. Hän esittää tutkimuskysymyksensä ja perustelee, miksi ne ovat tärkeitä.

Tutkija vastaa artikkelin alussa esittämiinsä kysymyksiin tekstin edetessä. Tekstin analyysi- eli käsittelyosa kuljettaa lukijaa tutkimusprosessissa tutkimusaineiston ja -menetelmien esittelystä aina tutkimustuloksiin asti. Tekstin lopussa, pohdinnaksi tai keskusteluksi nimetyssä osiossa lukijaa kutsutaan katsomaan asioita laajemmasta näkökulmasta. Häntä muistutetaan, mistä lähdettiin liikkeelle, ja miten tutkimus taustoitettiin alussa. Hän saa tietää, miten kirjoittaja sijoittaa omat tuloksensa tätä taustaa vasten sekä miten kirjoittaja arvioi tulostensa ja tutkimuksensa merkittävyyttä.

Tieteellinen teksti pyrkii raportoimaan uusista tutkimustuloksista mutta myös valaisemaan sitä, miten tutkimus on tehty: Lukija saa tietoa tutkimuksen toteuttamistavasta sekä siitä, mihin aineistoon tutkimus perustuu ja miten aineisto on kerätty ja analysoitu. Näin lukija voi itsekin arvioida tutkimusta ja ikään kuin seurata jälkikäteen tutkijan työprosessin kulkua.

Myös kirjoittajan itsensä odotetaan tekstissään arvioivan tutkimustaan, esimerkiksi pohtivan siihen liittyviä eettisiä ongelmia ja niiden ratkaisuja sekä sitä, kuinka hyvin hänen keräämänsä aineiston avulla voidaan vastata tutkimuskysymyksiin. Kirjoittaja perustelee esittämiään näkemyksiä ja lukija puolestaan arvioi perusteluja, tutkimuksen toteutusta ja luotettavuutta.

Tieteellinen teksti, oli kyseessä väitöskirja, tutkimusartikkeli tai tiedekirja, käy läpi vertaisarvioinnnin. Tämä on tieteellistä laadunarviointityötä. Se takaa, ettei mikä tahansa teksti tai tutkimus mene läpi tieteellisenä tuotoksena. Arvioijat tulevat kirjoittajan lähipiirin ja työyhteisön ulkopuolelta, eivätkä he ole tehneet kirjoittajan kanssa yhteistyötä. Tämä takaa arvioinnin riippumattomuuden. Usein kyse on sokkoarvioinnista, jolloin arvioijille ei kerrota, kuka tai ketkä ovat tekstin takana, eikä myöskään kirjoittaja tiedä, keiden laatimia arvioinnit ovat.

Artikkelin lukee arvioijien lisäksi tieteellisen lehden toimitus ja opinnäytetyötä sen ohjaajat. Myös näiltä tahoilta kirjoittaja saa palautetta ja kriittisiä kommentteja tekstistään, lisäksi hän on saattanut pyytää myös omia kollegoitaan lukemaan tekstin eri versioita ja antamaan niistä palautetta. Kun julkaistu teksti on lukijan käsissä tai tietokoneen ruudulla, se on siis jo moneen kertaan luettu, arvioitu ja uudelleen kirjoitettu kirjoittajan saamien kommenttien ja kehitysehdotusten pohjalta.

Edellä kuvattu tekstin arviointiprosessi osoittaa osaltaan, että tieteelliset tekstit syntyvät yhteisöllisesti. Vertaisarviointi auttaa tutkijaa kehittämään tekstiään. Se vaatii tutkijaa perustelemaan väitteitään ja avaamaan työtään lukijalle ymmärrettäväksi.

Teksti rakentuu myös kirjoittajansa oppineisuuden varaan. Hänen ajattelussaan ja tekstissään näkyvät ne lukuisat tutkimukset, joita hän on tutkijanuransa aikana sekä omaa tekstiä kirjoittaessaan lukenut. Konkreettisesti nämä aiemmat tutkimustekstit tulevat näkyviin tieteellisen tekstin lähdeviitteinä. Tieteellinen teksti on tämän vuoksi aina lähtökohtaisesti kollektiivista ja jaettua.

Eri tieteenalojen tutkimuskohteet, tutkimusmenetelmät ja teoreettiset lähestymistavat poikkeavat toisistaan, joten eri aloilla syntyneet tekstitkin saattavat olla varsin erilaisia. Opiskelija tulee osaksi oman alansa tiedeyhteisöä opintojensa myötä ja oppii samalla vakiintuneet käytännöt. Tässä prosessissa tieteellisillä teksteillä on tärkeä rooli. Lukeminen ja kirjoittaminen ovat tieteellisen työn ydinainesta.

Siinä missä kaunokirjallista tekstiä lukeva voi ajatella heittäytyvänsä tarinan vietäväksi, tieteellisen tekstin lukijaa ohjaa usein tiedon tarve tai kysymys, johon hän hakee vastauksia. Teksti on todennäköisesti osunut lukijan käsiin juuri tämän tarpeen vuoksi: on haettu tietoa jostakin aiheesta tai ilmiöstä, ja tutkimusartikkeli tai opinnäytetyö on osunut tämän haun haarukkaan.

Lisäksi opiskeluissa vastaan tulee yleensä toistuvasti tilanne, jossa opiskelija ohjataan tiettyjen, opettajan tai ohjaajan valitsemien tekstien äärelle. Usein tätä annettua lukemistehtävää ohjaavat tukikysymykset tai muu tehtävänanto: Tekstejä luetaan annetun näkökulman kautta, etsitään vastauksia vaikkapa tutkimusmenetelmiin tai tekstin argumentaatioon liittyen. Tällaiset harjoitukset opettavat paitsi kulloisenkin kurssin aiheeseen liittyviä ilmiöitä, käsitteitä ja teorioita, myös tieteellisen tekstin lukemista.

Tieteellinen teksti voi tuntua aluksi vaikeaselkoiselta ja artikkelit voivat sisältää lukijalle uusia termejä tai ilmaisuja, joiden merkitys ei suoraan aukene. Aivan kaikkea ei selkeinkään artikkeli voi selvittää perusteellisesti, vaan lukijan oletetaan tuntevan tieteenalan käsitteistön ja teoriat sekä ymmärtävän tutkimusmenetelmien perusteet. Toisinaan lukijan on nähtävä vaivaa ymmärtääkseen sekä etsittävä merkityksiä ja selityksiä toisista teksteistä. Tässäkin harjoittelu tekee mestarin. Kun lukee useita samaa aihetta käsitteleviä tekstejä, alkavat tietyt käsitteet toistua ja lukijan ymmärrys kasvaa.

Kun lukee paljon tieteellistä tekstiä, oppii hahmottamaan rakenteita ja ilmaisutapoja ja ymmärtää, missä kohdin kirjoittaja nojaa aiempaan tutkimukseen ja milloin esittelee uusia tuloksia. Saman tekstin lukeminen muiden kanssa ja siitä keskusteleminen avaa tekstiin uusia näkökulmia. Se antaa myös mahdollisuuden kysyä muiden tulkintoja ja ihmetellä yhdessä vaikeita kohtia. Yhdessä lukeminen auttaa harjaantumaan tieteellisen tekstin lukijaksi ja kirjoittajaksi.