Tutkimusaineisto sellaisenaan ei tyypillisesti sovellu analysoitavaksi siinä muodossa kuin tutkija on sen kerännyt. Tutkijalle on saattanut kertyä esimerkiksi pino mittaustuloksia, täytettyjä havainto- tai haastattelulomakkeita tai äänitteitä. Kerätyn aineiston käsittely alkaakin sen järjestämisestä hallittavaan muotoon. Kuvailen tässä luvussa sitä, kuinka tutkijan analyysiprosessi etenee minun alallani kasvatustieteessä.

Tyypillisesti aineisto käydään ensin läpi ja koodataan siten, että tutkija tietää esimerkiksi, mihin tutkimuskohteeseen mikäkin kyselylomake kuuluu. Lomakkeet numeroidaan siten, että kukin numero edustaa yhtä vastaajaa. Vastaaja voi olla esimerkiksi henkilö tai koulu.

Aineiston järjestämisen tapa riippuu siitä, millaisesta aineistosta on kyse. Aineisto voi koostua esimerkiksi nauhoitteista, kyselylomakkeiden vastauksista tai kuvallisesta aineistosta. Nauhoitteet, kuten äänitetyt tutkimushaastattelut tai kokouskeskustelut, kirjoitetaan usein puhtaaksi tekstimuotoon. Tätä nimitetään litteroinniksi. Litteroinnin tarkkuus riippuu toisaalta siitä, millaista tarkkuutta analyysi vaatii, ja toisaalta siitä, millaisia vuorovaikutuksen piirteitä tutkija ottaa mukaan tulkintaansa. Onko hän esimerkiksi kiinnostunut tauoista puheessa, äänenkorkeuden vaihteluista tai sanojen painotuksista vai pelkästään lausutuista sanoista?

Kyselylomakkeiden vastaukset syötetään tilastolliseen analysointiohjelmaan, jollaisia ovat esimerkiksi R ja SPSS. Myös Exceliin on saatavissa lisäosa tilastoanalyysiin. Aineiston valmisteleminen analyysiä varten edellyttää usein uusien luokittelujen tekemistä, muuttujien nimeämistä (esim. koulutustausta, sukupuoli) ja uusien muuttujien luomista. Uusia muuttujia voidaan luoda esimerkiksi niin, että samaa asiaa mittaavat kysymykset yhdistetään yhdeksi muuttujaksi. Lisäksi tutkijan tulee päättää, miten mahdollinen puuttuva tieto merkitään.

Kuvallista aineistoa, kuten videomateriaalia, on usein runsaasti. Tutkija käy läpi koko aineiston ja tekee sille perusluokittelun. Perusluokittelun perusteella hän valitsee analyysinsä pohjaksi tutkimusongelman kannalta olennaiset kuvat tai videoidut tilanteet. Tavallisesti hän litteroi valitun aineiston. Aineiston järjestämiseen voidaan käyttää myös kuvankäsittely- tai editointiohjelmia.

Aineiston analysointi alkaa aineistoon tutustumisella. Laadullisessa tutkimuksessa aineistosta voidaan esimerkiksi tunnistaa erilaisia aiheita tai merkitä muistiin kiinnostavia huomioita. Määrällisessä tutkimuksessa käytetään laskennallisia ja tilastollisia menetelmiä. Se voi tarkoittaa esimerkiksi tilastollisten jakaumien kuvaamista ja yksinkertaisten prosenttitaulukoiden tekemistä. Tutkijan intuitio, teoreettinen ja käsitteellinen lähtökohta sekä osaaminen vaikuttavat paljon siihen, millainen kuva aineistosta hahmottuu.

Aineistoon tutustumisen jälkeen aloitetaan sen analysointi. Siihen on olemassa erilaisia menetelmiä ja tekniikoita. Menetelmien valintaan vaikuttavat aineisto, tutkimuskysymykset tai -ongelma, tutkijan tutkimukselleen asettamat teoreettiset lähtökohdat sekä tutkijan taidot. Myös eri menetelmillä on omat teoreettiset lähtökohtansa, jotka ohjaavat tutkijan valintoja analyysiprosessin aikana.

Tein vuonna 2014 laadullista haastattelututkimusta tavoitteenani analysoida ADHD-diagnosoitujen lasten äitien toimijuuden rakentumista kodin ja koulun välisessä yhteistyössä. Toimijuudelle on useita eri määritelmiä tutkimuskirjallisuudessa. Omassa tutkimuksessani määritin sen tietyissä valtasuhteissa rakentuvaksi mahdollisuudeksi toimia omien päämäärien mukaisesti.

Analyysiani ohjaavana tietoteoreettisena lähtökohtana toimi sosiaalinen konstruktionismi. Siinä tiedon ja todellisuuden nähdään muodostuvan sosiaalisessa ja kielellisessä vuorovaikutuksessa, eli tässä tapauksessa tekemissäni haastatteluissa. Analyysimenetelmäksi valitsin kriittisen diskurssianalyysin, joka soveltuu valtasuhteiden tulkitsemiseen kielenkäytössä. Analysoidakseni toimijuuden rakentumisen muotoja, valitsin diskurssianalyysiani ohjaavaksi käsitteeksi subjektiposition. Subjektipositiolla tarkoitetaan erilaisia rooleja tai identiteettejä, jotka vaikuttavat esimerkiksi toimijoiden tekemisen ja sanomisen mahdollisuuksiin.

Analyysini kohdistui siihen, millaisia toimijuuksia ilmentäviä subjektipositioita tai rooleja äidit tuottivat kodin ja koulun välisessä yhteistyössä, kun he haastatteluissa kertoivat minulle kokemuksistaan lastensa koulupoluista.

Aineiston analyysiprosessin ensimmäisessä vaiheessa aineisto jäsennetään esimerkiksi sisällöllisiin teemoihin järjestämällä, pilkkomalla ja luokittelemalla. Laadullisessa tutkimuksessa jäsentäminen voi tarkoittaa juuri erilaisten sisällöllisten teemojen muodostamista ja niiden vertailua tai rinnastamista keskenään. Määrällisessä tutkimuksessa taas se voi olla esimerkiksi vastausten luokittelua ja rinnastamista eri muuttujien, kuten vastanneiden sukupuolen mukaisesti. Jäsentämisen tavoitteena on tarkastella valitun analyysitekniikan toimivuutta sekä koetella aineiston rajoja ja mahdollisuuksia.

Omassa tutkimuksessani keskityin jäsennyksen ensimmäisessä vaiheessa sellaisiin kohtiin haastatteluissa, jossa äidit puhuivat omasta toiminnastaan suhteessa kouluun. Siten pystyin rajaamaan analyysini äitien toimijuuden tuottamisen tapoihin kodin ja koulun välisessä yhteistyössä. Seuraavaksi kiinnitin huomiota äitien tapaan käyttää verbejä. Luokittelin aineistoa sen mukaan, millaisia toiminnan tapoja äidit kuvasivat verbivalinnoillaan. Tarkastelin myös, millaisia oman toiminnan mahdollisuuksia ja rajoituksia he niillä tuottivat. Esimerkiksi verbit taistella, keskustella ja toivoa tuottavat erilaisen kuvan toiminnan mahdollisuuksista.

Seuraavaksi tutkija pyrkii jäsentämään analyysin ensimmäisen vaiheen tuottamat havainnot valitun teorian pohjalta. Hän saattaa myös koota ja nimetä havaintojaan yhdistävät rakenteet. Itse tulkitsin tässä vaiheessa aiemmin tekemiäni havaintoja äitien kielenkäytöstä subjektiposition käsitteen ohjaamana. Se mahdollisti äitien toiminnan tapojen ja sen rajojen analysoimisen yhdessä. Pystyin tulkitsemaan ja nimeämään äitien erilaiset toimijuuden muodot ja tarkastelin niitä suhteessa siihen vallankäyttäjän asemaan, jonka he haastatteluissa koululle tuottivat.

Kolmannessa vaiheessa tutkija tarkastelee tekemiään havaintoja ja tulkintoja valitsemastaan teoreettisesta viitekehyksestä käsin. Hän pyrkii ymmärtämään, millaista tietoa aineistolle tehty analyysi tuottaa tutkittavasta ilmiöstä. Tämä pätee niin laadulliseen kuin määrälliseenkin tutkimukseen, jossa numeroiden tulkintaa tavallisesti ohjaa jokin teoreettinen idea.

Alla oleva kuvio havainnollistaa haastatteluaineistosta tekemäni tulkinnat, eli tutkimukseni tulokset. Nelikentässä äitien erilaiset toimijuudet saavat merkityksensä suhteessa kodin ja koulun valtasuhteisiin, jotka he haastatteluissa tuottivat.

Äitien toimijuus rakentui suhteessa koulun toimintaan vahvana olosuhteiden pakosta (roolit: asianajaja, äitileijona), vahvana vapaaehtoisuuden pohjalta (kasvatuskumppanin rooli), tai heikkona (roolit: voimaton sivustaseuraaja, väsynyt äiti ja ymmärtävä äiti). Toimijuuksien rakentumiseen vaikutti se, millaisina äidit kokivat koulun ja opettajien vallankäytön sille asettamat rajat.

Kannattaa huomata, että tutkimuksessa käytetyn raaka-aineiston järjestäminen hallittavaan muotoon muokkaa aineistoa. Se vaikuttaa tiedon muodostamiseen, sillä analysoitava aineisto on jossain määrin eri kuin kerätty aineisto. Toinen tiedon muodostamisen kannalta huomioitava asia on se, etteivät analyysitekniikat itsessään jäsennä aineistoa ja tuota tuloksia. Tutkija tuottaa havaintoja aineistosta käyttämiensä tekniikoiden avulla ja tekee havainnoista sitten omia tulkintojaan. Samasta aineistosta voidaan tehdä erilaisia tulkintoja käyttämällä erilaisia analyysitekniikoita ja analyysiä ohjaavia teoreettisia viitekehyksiä.